Kaupunki, josta löytyy maailman paras olohuone ja muutakin pikkukivaa.

Mitä: A little piece of Lahti, part 1

Missä: Uudessa vanhassa kotikaupungissani

Milloin: Aina, vaikkapa tänä kesänä?

Töissä sitä saa kaikkea aikaan - ainakin ajatuksia. Eräänä iltana päivystin tyhjällä klubilla odotellen ukkosen ja rankkasateen laantumista. Mistä mä seuraavaksi kirjottaisin? Jossain aiemmassa postauksessa taisinkin jo ohimennen mainita, että kotikaupunkini on muuttunut menneen kevään aikana ja kuten profiilista näkyy, majapaikka on tätä nykyä Lahti. 5 vuotta Jyväskylässä on siis takana, joskaan opiskelut ei oo vielä aivan kokonaan ohi. Gradu juoksee paikoillaan, tosin aavistinkin ettei sitä juuri kesällä ehdi kirjoittamaan, ja muutama tentti plus verkkokurssi pitäis myöskin vielä suorittaa. Nämä kaikki hoituu kuitenkin täältä etelämmästä käsin, joten talven aikana kypsynyt päätös muutosta takaisin päin oli enää järjestelykysymys. Asunto löytyi huhtikuussa ja muuttokuorman hain muutamia viikkoja sitten. Kotikin alkaa pikkuhiljaa näyttää kodilta ja enää se on vailla oikeastaan vain sohvaa,  ja jotain muuta pientä, mitä sitten keräillä nurkkiin hitaasti ja harkiten. Eikai nyt esimerkiksi ruokapöydällä mikään kiire ole? Allekirjoittanut kun ei ole sellaista aiemmin omistanut, joten miksipä juosta ajan kanssa kilpaa nytkään.

Postauksen aihe ei kuitenkaan ole mun muutto tai uusi kämppä, vaan liittyäkseen edes hiukan blogin teemaan ajattelin kertoa uudesta vanhasta kotikaupungistani Lahdesta. Mitä täältä löytyy, mitä täällä on pakko nähdä (ja mitä välttämättä ei) ja mistä mä itse erityisesti pidän :). Tein eilen helteen ja ukkosen jyrinän siivittämän juoksulenkin akselilla Jalkaranta - satama - urheilukeskus ja olin vain entistä tyytyväisempi, että oon taas täällä. Eli ei sen enempää kuin vähempää: welcome on board, destination is Lahti.

Pakko heti alkuun todeta, että ihan ekana mulle tulee Lahdesta mieleen satama. Satama, satama ja vielä kerran satama. Se vaan on se juttu mikä täällä Suomen Chicagossa on niin hyvää. Jyväskylää yhtään väheksymättä ei näiden kahden kaupungin "laivaparkeista" voi edes puhua samana päivänä. Ravintolalaivojen, kahviloiden ja baananijätskipaatin lisäks voit viettää iltaa laiturilla jalat vedessä, hypätä rantakiviltä uimaan tai syödä Teerenrannassa maailman parhaita kolmioleipiä, jotka tunnetaan vielä paremmin jättitoasteina, sulameina. Useana kesäviikonloppuna sataman täyttää erilaiset tapahtumat aina mölkkykisoista beach volley -turnauksiin ja Suuriin oluisiin, pieniin panimoihin. Ja mikä parasta, satamaan mennessään ei tarvi stressata pukukoodeja sun muita. Voit pynttäytyä joko tuntikausia Vesijärvi-retkeäsi varten tai vaihtoehtoisesti poiketa juoksulenkin varrella samaiselle terassille yksille - usein myös vähän useammille. Lyhyesti sanottuna, satama on lahtelaisten olohuone.

Kulttuuria ja arkkitehtuuria rakastaville suosittelisin ehdottomasti Sibeliustaloa. Konsertti- ja kongressikeskus on muistaakseni rankattu yhdeksi maailman parhaista, juurikin akustiikkansa ansiosta. Puun, lasin ja vanhan punaisen tiilen yhdistäminen miellyttää ainakin allekirjoittaneen silmää ja istuu aika nätisti Vesijärven rantaan sataman jatkoksi. Konsertteja, musikaaleja ja jotain muutakin aina silloin tällöin löytyy siis tämän katon alta, joka kätkee sisälleen myöskin Finlandia-klubin. Vanhassa tehdashallissa sijaitseva klubi keskittyy lähinnä rock-musiikkiin, kun varsinainen Sibeliustalo saleineen on sitten muiden tyylisuuntien koti. Yksi monista aikomuksistani onkin hyödyntää nyt entistä paremmin Lahden kulttuuritarjontaa, erityisesti musiikin saralla. Harmittaa vaan, kun Apollo liveklubi kävi vain kääntymässä täällä ja välillä tuntuu, etteivät lahtelaiset oikein lämpeä uusille ideoille ja paikoille. Vai eivätkö perustajat sitten jaksa ottaa tarpeeksi kauan hämäläisten heräämistä? No, onneksi on vielä kuitenkin jäljellä jotakin muuta.

Satama ja Sibeliustalo iltavalaistuksessa, kuva täältä

Sibeliustalon vanhaa, entisestä puusepäntehtaasta saneerattua puolta

Loppuviikosta kutsuu nimittäin Lahden tori ja Lahden Yöt. Kyseiset kaupunkifestarit on valloittanu keskustan jo kahdeksana vuotena mutta mä oon osunut paikalle vasta kerran. Jospa tästä rakentelisikin pikkuhiljaa perinnettä? Tänä vuonna lähdetään parin hyvän kaverin kanssa kurkkaamaan torstain esiintyjiä ja tuolloin estradille nousee Jukka Poika, Maija Vilkkumaa, Jenni Vartiainen ja Apulanta. Ei välttämättä huono setti ollenkaan, uskaltaisin väittää. Näistä Jukka Pojan ja Jennin näen ensikertaa livenä, joten odotukset on ehdottoman korkealla! Lahden Öiden lisäksi vierailemisen arvoisia musiikkitapahtumia ovat ainakin Jazztori ja Isojano. Näitä kahta voin ite suositella, muista voitte kysellä tarkemmin joltain, joka on kolunnut läpi useampia happeningeja. Menneenä viikonloppuna Mukkulan rannalla oli esimerkiks käynnissä Summer Up -festarit, jotka lienee yhdet Suomen suurimmista, hiphopiin keskittyvistä kemuista. Maybe next year, enkai mä vielä liian vanha sinne ole?

Rockcoverbändi Bulldog Apollossa viime kesänä

Kun nyt lähdettiin kulttuurista puhumaan, niin jatketaan samalla linjalla vielä hetki. Pikku-Veskulla, lahtelaisille tutummin Karirannassa, soi nimittäin Pohjoismaiden suurimmat vesiurut. Suomeksi siis musikaalinen suihkulähde - eli mikä? Suihkulähde siis elää ja soi musiikin tahdissa ja ainakin syysiltaisin taivaan tummetessa se saa seurakseen myös valo- ja värishow'n. Varsinaisia näytöksiä järjestetään alkukesästä aina loppuvuoteen saakka ja etenkin Itsenäisyyspäivän show on näkemisen arvoinen. Muuten kyllä kehotan välttämään Karirannan (nuorten kielellä Karis) seutua, etenkin viikonloppuiltaisin ja oikeastaan muinakin lämpiminä kesäiltoina. Ok, päivällä se on ihan kiva piknikpaikka mutta auringon laskiessa rantaan kerääntyy koko Lahden nuoriso ja laitapuolen kulkijat pussikaljalle, eikä edes lenkillä puiston läpi (ja kovaa) juokseminen ole kovin miellyttävä kokemus. Päiväsaikaan kannattaa kuitenkin Pikku-Veskulla vierailla ja yrittää bongata vaikkapa albiinosorsa! <3 Muuten nuo Vesijärven rannat on kyllä lenkkeilyseutuina aivan ykkösiä. Nyt kun näyttää siltä että postaukselle tulee mittaa hieman enemmän, niin taidankin jättää jotain myös toiseen osaan... Muun muassa Lahden hyväksi havaituista ja vierailemisen arvoisista urheilupaikoista pääset lukemaan sitten hieman myöhemmin.



Vesiurut Pikku-Veskun rannassa, kuva täältä

Kesäisiin fiiliksiin sopii mielestäni loistavasti myös kesäteatteri, jonka oon näin hmm, vanhemmiten(?) löytänyt taas uudelleen. Lapsena äiti vei meitä pellava- ja porkkanapäitä mukanaan kaikenlaisiin kesätapahtumiin sisältäen myös teatterit ja kyllähän mä niistä tykkäsin! Sitten tuli tietysti se pakollinen angstivaihe ja muutoinkin kiinnostus kaikenlaisiin yleisötapahtumiin lopahti. Obs! Siitä olen kuitenkin ylpeä, ettei mun tieni koskaan vienyt Karikseen nauttimaan sitä vaivoin hankittua Ofelia-pulloa tai El Tiempoa. No mutta, takaisin todelliseen draamaan, vaikka tokihan sitä pussikaljoittelussakin riittäisi :). Viime vuosina kipinä kesäteattereihin on kuitenkin syttynyt uudelleen ja mikä oliskaan parempi tapa viettää lämmintä kesäiltaa, kuin kiivetä katsomoon kourassaan vanha kunnon vichy - tietystikin siinä ainoassa oikeassa lasipullossa ja väliajalla ihan vaan leppoisasti sulanut jätski tai karrelle palanut makkara. Jihaa! Ja kyllä, mun makkaran pitää olla sitten reippaasti musta. Tänä kesänä teatterikausi odottaa vielä korkkaamistaan mutta muutamia, aiempien vuosien suosikkeja mainitakseni tässä pari: Pesäkallio, Heinäsuo, Honkalinna ja tietysti myös Heinolan kuuluisuus, joka onkin sitten ihan oman kokoluokkansa spektaakkeli. 


Luulisin että tähän kohtaan on aika sopiva paikka vetää viiva osien yksi ja kaksi välillä. Asiaahan olisi loputtomiin, mutta meinasin tällä kertaa jatkaa Lahti-tarinointia vielä ravintola- ja urheilutarjonnan osalta. Näin kesällä on sitäpaitsi äärettömän vaikea tarinoida talvisista jutuista, joten ne ehkä suurimmissa määrin odottakoot sitten vuoroaan siihen saakka, kun lumihiutaileita alkaa taas putoilla tänne talviurheilun mekkaan. Niin ja talvikaipuuta poteavat voivat toki vilkaista aiemman postauksen Salppurin kisoista, joka tekee poikkeuksen: niitä ei saa unohtaa edes kaikkein helteisimpinä heinäkuun hetkinä. Eikai tässä tältä erää muuta kuin bienvenidos a Lahti - mä olen jo täällä. Part 2 seuraa, kun kirjoittaja saa jälleen ajatuksensa kasaan.