Toes in the sand.

Mitä: Elämää varpaat hiekassa

Missä: Koh Lanta

Milloin: 12/2013

Hmmmmm. Mihinkä tuo helmikuu katosi? Tulin Bloggeriin kurkkaamaan, että onko viime päivityksestä pari viikkoa vai kuukausi ja noh, siitähän onkin sitten reilut 2 kuukautta. Hienoa minä, jälleen kerran! Jos lomalla olo sekoittaa ajantajun, niin kyllä se vaan tapahtuu myös työelämässä. Kun vietät päivän teinien parissa ja töiden jälkeen istut koneen ääreen suunnittelemaan seuraavia tunteja tai korjailemaan aineita ja kokeita, niin jostain kumman syystä illan haluaa viettää jossain aivan muualla. Omalla kohdallani se tarkoittaa useimmiten salia tai Vesijärven rannan lenkkimaastoja. Ja nyt kun viime viikkoina on vihdoin päässyt nauttimaan myös auringosta, niin vielä vaikeampi jäädä koneen ääreen vapaa-ajalla. Toisaalta tämä taitaa kuulostaa vain ja ainoastaan positiiviselta ongelmalta - eller hur! Tänään kalenterista löytyi kuitenkin sopiva rako kirjoittamiselle, sillä ulkona pauhaa niin kova tuuli että ikkunat ja katto rymisee. Ei tee mieli tuonne tuulen riepoteltavaksi. Tän viikon työt on niinikään paketissa ja edessä siintää pitkästä aikaa vapaa viikonloppu. Ennen kaikkea töistä mutta myös muista sovituista menoista. Ainoastaan huomiselle löytyy yksi ehkä-merkintä -  hyvänmielen musiikkia kyläbaarissa, pari kaveria olis siellä soittelemassa. Muutoin toivon ainoastaan lisää auringonpaistetta ja keveitä juoksuaskelia, ei sitä takatalvea enää tässä vaiheessa kiitos!

Koh Lantan joulukuinen reissu alkaa olla enää pelkkä muisto ja jälleen kerran on todettava, että yhtä vaikeaa näiden matkatarinoiden kirjoittelu jälkeenpäin. Äsh! Mutta yritän silti, kun lupasin. Jos muutaman kirjoituksen verran riittäisi vielä tarinaa ennen Suomen kesähelteitä, niin sitten voisi siirtyä jo tuleviin suunnitelmiin :). Kommenttiboksissa esitettiin toive kertoa saaren rantaelämästä ja noh, koitan saada jotain raapustettua. Kuten aiemmin kerroin, niin tällä lomalla tuli liikuttua itse kohteessa yllättävän vähän. Matkoihin meni aikaa ja vaivaa, mutta paikanpäällä en ensimmäisistä aikomuksistani poiketen jaksanutkaan suunnitella liikoja, vaan menin aina sen mukaan, mikä fiilis oli aamulla. Ja usein päivän kaava olikin seuraavanlainen:

Aamulenkille rantaan, pitkä brunssi hotellin puutarhassa, josta sitten altaalle tai rannalle. Pilvisemmän päivän sattuessa Saladaniin ruokakojuja kiertelemään tai kahville uusien reissututtavuuksien kanssa. Seuraavaksi thaihieronta tai käsi- ja jalkahoito rannalla mangolassien kera. Useana iltapäivänä tuli myös istuttua jo aiemmassa postauksessa tutuksi tulleessa Phet's restaurantissa. Illat olivat usein niitä ajankohtia, kun nappasin järkkärin kainaloon ja lähdin kuvailemaan saaren elämää ja poikkesin rantakuppiloihin nauttimaan auringonlaskuista ja yksinkertaisesti siitä, että todellakin olin lomalla. Koh Lantan rannoista ehdin nähdä kolme, joten niistä osaan muutaman sanan kertoa. Muista biitseistä löytyy melkoisen helposti tietoa googlettamalla (ja miksei toki näistäkin), jos jää tiedonnälkä. Jos lähdetään saaren pohjoisosasta etelää kohti, niin ensimmäisenä joitakin sanoja Klong Daosta.

Klong Dao beach

Matkatoimistot ja muut reissusivustot mainostavat rantaa erityisesti perheille sopivana, hienohiekkaisena ja varsin turvallisena vaihtoehtona rannan matalan profiilin vuoksi. Omaan silmääni rannalla oli aika laaja skaala kaikenikäisiä - ei sen enempää lapsiperheitä kuin muitakaan reissaajia. Yleisilme oli varsin rauhallinen, vaikkakin suurin osa saaren palveluista (ts. hotellit, ravintolat ja hierontapaikat) sijoittuvat juuri tälle biitsille. Klong Dao alkaa siis Saladanin kylästä, joka toimii saaren keskuksena satamansa ja kauppojensa ansiosta, ja jatkuu noin 3 kilometrin verran saaren länsipuolella etelää kohti. Hotellini sijaitsi siis aivan Klong Daon eteläkärjessä ja kuten sanoin, paikka oli loistava sen rauhallisuuden takia. Hotellin rannanpuoleisella edustalla ei juuri kulkenut muita ihmisiä, ellei lasketa rantaviivaa pitkin vaeltelijoita. Poukama oli suojainen ja siitä oli varsin kiva aloittaa omakin aamulenkki rannan pohjoispäätä kohti. Palveluita Klong Daolta löytyy todella hyvin ja ainakin joulukuussa merenkäynti oli lähes olematon eli ranta soveltuu erinomaisesti myös uimiseen. Yhtä yksinäistä purjelautailijaa enempää en vesiurheilijoita nähnyt, mutta oman majapaikkani vieressä joku ruotsalaisten pitämä ravintola kyllä mainosti kaikenlaisia aktiviteettitunteja ja -kursseja eli ilmeisesti halutessa niitäkin löytyy. 

Klong Daon maisemia aamulenkiltä...

... ja iltajuoksuilta :).

Phra Ae beach

Saaren länsipuolta etelään päin jatkettaessa seuraavana vastaan tulee Phra Ae, joka on Klong Daoa pari kilometriä pidempi ja uimisen kannalta huomattavasti nopeammin syvenevä ranta. Jotkut kutsuvat rantaa myös nimellä Long beach ja itse törmäsin jopa yhteen tuktuk-kuskiin, joka tunnisti vain tämän jälkimmäisen tai sitten omassa lausumisessani oli parantamisen varaa. Phra Ae on rauhallisempi vaihtoehto Klong Daolle, joskin myös tämän rannan pohjoispää on melko täyteen rakennettu. Rannan keskivaiheilta löytyy kuitenkin useita auringonottospotteja, joissa ei tarvitse stressata liian lähellä majailevista vierustovereista. Rannan ravintolat ja vesiurheilu- sekä sukelluskeskukset löytyvät siis biitsin pohjoispäästä kun taas hotelleja on ripoteltu hieman sinne tänne lukuun ottamatta keskiosan lähes täysin autiota aluetta. Oman kokemukseni mukaan Phra Aen rannassa olevat hotellit olivat melkoista luksusta omine ranta-alueineen ja spa-palveluineen. Alueelta pitäisi matkatoimistojen mukaan löytyä kuitenkin myös reppureissaajien majoja yms. mutta ehkä ne olivat sitten hieman kauempana rannasta tai eivät vain muuten osuneet silmään. 

Phra Ae:lla vietin itse yhden rantapäivän, taisipa vielä sattua reissun kuumin hetki. Nappasin hotelliltani tuktukin ja pyysin jättämään minut aivan rannan eteläpäähän - ajatuksena korvata aamun väliin jäänyt lenkki kävelyllä Phra Aen päästä päähän. Siinä saattoi olla tähänastisen elämäni pisimmät 5 kilometriä! Täysi auringonpaahde, puolikas pieni vesipullo ja uuden sain ostettua tosiaan vasta rannan pohjoispäätyyn päästessäni. Heh. Hiekka oli superpehmeää, hienoa ja upottavaa joten mikäpäs siinä tarpoessa. Tehokas pohjetreeni! Rantapyyhkeeni asettelin lopulta palmujen alle varjoon ja veden lisäksi hain sympaattiselta thaimummolta pari mangolassieta palautusjuomaksi. Ei valittamista. Useamman tunnin makoilun ja meressä uimisen jälkeen päätin reippailla vähän lisää ja kävellä takaisin. Phra Aen ja Klong Daon välissä on kallioinen niemi, joten tietä pitkin matka rantojen välillä ei ole niin lyhyt, mitä voisi luulla. Kävelin kuitenkin kun olin päättänyt ja jälleen kerran ilman vettä. Bravo! Suolainen ja märkä tukka tarrautui hiekan ja aurinkorasvan sotkemaan ihoon kiinni ja olkapäät paloivat mutta olihan se silti vaan kivaa.   

Phra Ae:lle johtava tie ja katukeittiöt.

Ei ruuhkaa biitsillä.

Toes in the sand - maailman pisimmät 5 kilometriä.

Klong Khong beach

Kolmas ranta, jolle reissullani eksyin oli sitten Phra Aesta seuraava, jälleen etelää kohti. Alunperin tämä alue oli toinen vaihtoehto, kun mietin majoitusta. Näin jälkeenpäin ajatellen Klong Dao veti pidemmän korren sijaintinsa takia. Saladan oli lähempänä eikä aina tarvinnut hypätä tuktukin tai lava-auton kyytiin, jos halusi vaihtaa maisemaa. Rauhallisuutensa ja tietynlaisen aitoutensa puolesta Klong Khong olisi varmaan voittanut, mutta toisaalta sinne pääsi sen verran helposti käymään, ettei lopullinen valinta jäänyt mitenkään kaivelemaan :). Koh Lantalla taitaa olla niin, että mitä etelämmäksi menet, niin sitä mukaa rannat muuttuvat kivikkoisemmiksi, turistimäärältään pienemmiksi ja täten myöten myös enemmän reppureissaajien suosioon. Joulukuussa saarella oli poikkeuksellisen hiljaista ja ainakaan minua ei Klong Daolla länsimaisten turistien paljous ahdistanut  - kun ei sitä tosiaan edes ollut. Klong Khongilla majoituksen hintataso näytti olevan kahta aiemmin mainittua rantaa halvempi, joten senkin puolesta oiva valinta pienen budjetin reissaajille. 

Pistäytyminen tällä rannalla oli sen verran nopea, etten juuri ehtinyt kameraa repusta kaivaa ja rosoiset rantamaisemat tallentuivatkin lähinnä vain verkkokalvoilleni. Tällä rannalla oli ehdottomasti idyllisin, hieman hipahtava tunnelma. Pienet, kotoisat rantabaarit ja letkeä musiikki tekevät rannasta varsinaisen chill out beachin. Snorklaajille tältä rannalta löytyy myös paljon nähtävää, jos ei aina jaksa lähteä pitkähäntäveneellä tai isommilla laivoilla kauemmaksi merelle. Oma visiittini Klong Khongille ajoittui päiväsaikaan mutta veikkaisin, että rauhallinen chillailu vaihtuu iltaa kohti melko vauhdikkaaksi juhlinnaksi, sillä olihan tämän rannan auringonpalvojista suurin osa nuorta, reput selässä reissaavaa väkeä. 

Aina yhtä upeat auringonlaskut.

Bambumajoja rantaviivan tuntumassa. 

Näiden kolmen rannan lisäksi saarelta löytyy toki vielä muitakin näkemisen arvoisia paikkoja. Harmittaa, etten viitsinyt ehtinyt käydä Kantiangin biitsillä, jota on kehuttu Koh Lantan varsinaiseksi luksusrannaksi. Saaren itäpuoli jäi multa niinikään täysin koluamatta mutta olen ymmärtänyt, että rantojen puolesta siellä ei juuri nähtävää ole. Lanta Old Town toki. No ehkä jotain pitää jättää aina sen varalle, että paikkaan joskus vielä palaa? En tiedä. Toisaalta tuo piste maailmasta tuli nähtyä kerralla jo aika hyvin mutta se, mikä mua kiehtoo palaamaan, on ihmiset. Tarpeeksi pieni saari, jossa pääsee lähelle paikallisia ja parin viikon reissun aikana ehtii solmia jo vaikkapa ystävyyssuhteen. Se tuli jälleen kerran todistettua :). Koh Lantan valkohiekkaisten rantojen lisäksi oma lukunsa ovat toki sitten pienemmät, lähistöllä olevat saaret ja erityisesti koko Thaimaalle tyypilliset jylhät karstisaaret. Snorklaus ja sukeltaminen sitten - aktiviteetteja, joita jokaisen vedenalaista maailmaa ihailevan tulisi jossain elämänvaiheessa päästä kokeilemaan. Noh, omalla kohdallani kokeilu jatkuu yhä ja kun haluja olisi enemmän kuin taitoja, niin siinäpä yksi pitkän tähtäimen tavoite. To be continued. 

Thai food, please.

Mitä: Katukeittiöitä, heinäsirkkoja ja maailman paras mangolassie

Missä: Koh Lanta

Milloin: 12/2013

Lupasin kirjoitella jotakin myös Koh Lantan kulinaristisista kokemuksista - yksi Thaimaan matkojen parhaita anteja, ehdottomasti. Intian lisäksi Thaimaa kuuluu omiin suosikkeihini maailman ruokakulttuureista puhuttaessa. Jos haluat lukea aiempia ajatuksiani thairuoan tiimoilta, niin täältä löytyy. Jahas, näyttäisi siltä että blogin ulkoasupäivityksen myötä fontit temppuilee, krau! Mutta jos se ei häiritse, niin lue toki. Kyllä nuo vanhat tekstit tuolla edelleen ovat, mutta hieman eri näköisinä. Koodaustukea kaivaten siis edelleen, aeeeeeeeerhh. Mutta niin. Itse asiaan eli siihen, mitä tuli syötyä, missä ja mihin hintaan. Vähän, hyvin vähän ehkä juotuakin, joskaan se ei ollut tämän reissun päätarkoitus :). 

Syömisten suhteen en ole oikeastaan koskaan tehnyt mitään suurempia suunnitelmia reissuilla. Joskus kaupunkilomilla, esim. Barcelonassa, on kyllä ollut joitakin etukäteen tsekattuja ravintoloita ja kahviloita, joissa on halunnut käydä. Koh Lantalla sitä vastoin menin ihan fiiliksen mukaan. Kun nälkä yllätti, etsin usein vaan lähimmän paikan ja that's it. Valintaan vaikutti todella harvoin ravintolan, kuppilan tai muovituolimestan ulkonäkö menusta puhumattakaan. Suurin ja ainoa kriteeri oli lopulta se, että näkyikö paikassa yhtään paikallisia. Se on yleensä melko varma merkki siitä, että ruoka on hyvää ja hinnat kohdillaan (=halpoja). Turistiravintolat kiersin tällä kertaa aika kaukaa. Hinnat ovat korkeampia, menut turhan kansainvälisiä omaan makuuni eikä sitä aitoa thaikulttuuria meinaa enää niistä löytyä. Omaan reissuun mahtui oikeastaan vain kaksi kokeilua näissä paikoissa, joista kerron kohta. 

Iltamarkkinat Klong Dao Beachin kohdalla eli aivan mun hotellin kulmilla.

Hieman eksoottisempaa iltapalaa kaipaaville - grillattuja toukkia, heinäsirkkoja ja torakoita (?)

Yllä olevassa (tuo ylempi noista kahdesta, toukat ovat sitten niiden kaikkein suurimpien kulinaristien herkkua!) kuvassa kiteytyy mielestäni pari varsin oleellista asiaa, kun puhutaan thairuoasta. Näet mitä on tarjolla, kojun ympärillä pyörii thaimaalaisia eikä meininki ole liian fiini. Nuo Klong Dao Beachin iltamarkkinat olivat pystyssä joka päivä ihan hotellini kulmilla. Itse asiassa taisivat kyllä alkaa jo päiväsaikaan, mutta silloin tuli harvemmin siellä vierailtua. Iltaisin alue puolestaan vilisi ihmisiä. Alkuun lähinnä paikallisia mutta loppureissua kohden huomasin myös useampien turistien "eksyvän" torille. Ja miksipä ei - ruokatarjonta oli varsin monipuolista ja ennen kaikkea halpaa. Liha- tai kanavartaasta maksoit 15-35 bahtia ja phad thai -annoksen sait 30-50 bahtilla ja siitä riittikin sitten sen verran, että saatoit kieriä takaisin majapaikkaasi. Ruokakojujen lisäksi markkinoilla myytiin kaikenlaista muutakin aina vaatteista leluihin ja elektroniikkaan. Tavaran aitoudesta sen sijaan tarvitsee tuskin mainita :). 

Näiden ruokatorien lisäksi monille Thaimaan kävijöille ovat tuttuja varmasti myös ns. muovituoliravintolat. Ranta- ja turistiravintoloihin verrattuna ovat ne vaatimattomamman näköisiä ja sijaitsevat usein hieman sivummalla, esimerkiksi kadun varressa. Menu saattaa löytyä tai sitten ei. Ja jos löytyykin, niin on se mitä todennäköisimmin vain thaiksi ;). Eli järkevintä on vain osoittaa pannua ja tilata siitä turhia mukisematta tai jos näkee jollain muulla asiakkaalla hyvännäköisen annoksen, niin vinkkaa siihen suuntaan. Hintataso on sama mitä ruokatoreilla ja annokset usein vielä suurempia. Alla on kuva kananuudeliannoksestani, jonka söin parina iltana eräässä ruokamarkkinoiden lähellä sijainneessa varsin viihtyisässä muovituolikuppilassa. En tiedä edes annoksen nimeä, sillä menu oli tosiaan vain thaiksi ja nimenomaan thaiaakkosin, mutta tärkeintä lienee että vei kielen mennessään. Hintaa tällä taisi olla 50 bahtia eli ei juuri mitään. Coca cola kylkeen 20 bht. Ainiin, hassua. Light-juomat maksoivat lähes poikkeuksetta ja kaikkialla tuplat. Osaako joku selittää miksi? Ja sitten niille vatsatautiepäilijöille! Itse en ole kertaakaan Aasian reissuilla saanut minkäänlaista vatsapöpöä ja syöty on vaikka minkälaisissa mestoissa... Jos se joskus kohdalle sattuu, niin on todennäköisesti vain huonoa tuuria ja voi tulla mistä tahansa. Niin niistä viiden tähden ravintoloista kuin katukeittiöistäkin, joten ainakaan siitä syystä ei mielestäni kannata jättää väliin katukeittiöiden herkkuja vaan päinvastoin, kokeilla rohkeasti. Ainoastaan majoneesit jätän yleensä itse syömättä, mutta toisaalta olen nähnyt monen kaverin jäävän henkiin nekin syötyään ;). 

Kananuudelihässäkkä hintaan 50 bahtia, yaaaaaaaam. 

Näitä katukeittiöitä löytyy Koh Lantalla sieltä täältä ja runsaasti, varmimmin saarta kiertävän pääkadun varrelta. Itse en tosiaan liikkunut länsirannikolta kauemmaksi, joten eteläisen tai itäisen saaren tarjonnasta en osaa valitettavasti sanoa. Uskoisin kuitenkin, että vaihtoehdot vähenevät samassa suhteessa kuin majoituspaikatkin eli vilkkainta on Saladanista etelää kohti n. 10 kilometrin matkalla. Ja paikallisilta kannattaa aina kysyä neuvoa, silloin löytyy usein ne salaisimmatkin paikat. Niihin 9 ja 7 vuoden takaisiin Thaimaan reissuihin verrattuna katukeittiöiden hinnat ei mielestäni olleet juurikaan nousseet ja myös laatu oli pysynyt samana, ellei jopa parantunut. Voin siis lämpimästi suositella ainakin Lantan kojuja, jos haluat maistaa aitoja, tuoreita ja välillä hieman no okei, melko reippaastikin tulisia thaiannoksia. Kokeilemisen arvoista, ehdottomasti. 

Mitenkäs se jälkkäri sitten? Itse en ole mikään suuri makean ystävä, joten todella harvoin tulee vaikkapa kotimaassa syötyä jälkiruokia tai mitään muitakaan makeita herkkuja. Täytekakun tilalle nappaan mieluusti jonkin hedelmän tai jotain suolaista, jos vain mahdollista. Thaimaassa on kuitenkin pari juttua, jotka ovat vieneet sydämeni ja ennen kaikkea makuhermoni mennessään. Ja nämäkin löytyvät - mistäpä muualta kuin - katukeittiöistä! Ensimmäisenä kaikenlaiset juotavat, raikkaat ja alkoholittomat juomat. Nimet ja valmistustavat vaihtelevat ja kojuista riippuen törmäät mm. fruit shakeen, fruit juiceen, fruit lassieen jne. ja välillä nimet jopa viittaavat valmistustapaan, joskaan eivät aina, heh. Oman kokemukseni mukaan hyviä kuitenkin kaikki, joten ei hätää. Saladanin keskustassa käydessäni nappasin aina fruit shaken alla olevassa kuvassa näkyvästä kojusta. Hinnat olivat hedelmästä riippuen 30-50 bahtia per juoma ja maku aivan loistava. Hedelmät olivat kyseisen maman kojussa kylmälaukussa säilössä ja tuoreita, kun taas jossain muualla saattoivat olla pöydällä lämpöisessä koko päivän. Kuvan oikeassa nurkassa näkyvää pancake-kojua ei myöskään kannata missata, jos kaipaa hieman tuhdimpaa jälkkäriä. Thaipannukakut (20-4o bahtia/ kpl) vievät niin ikään kielen mennessään ja niillä lähtee jo pieni nälkäkin. Pannukakkukojuja löytyy myös pitkin katujen varsia. Omana suosikkina mango-suklaa, mmmmmm. 

Saladanin suosikki jälkkärikojut - fruit shakea ja pannukakkuja!

Mangolassie Phra Ae -biitsillä, favourite! 

Jos sitten hypätään hetkeksi katukeittiöistä sivuun ja ravintoloiden puolelle. Kuten alkuun totesin, ei tällä kertaa niistä kertynyt kokemusta kahta paikkaa enempää. Näistä kahdesta toinen oli loistava, toinen alempaa keskitasoa. Loistavaa ruokaa ja palvelua edusti paikka nimeltä Phet's Restaurant ja sijainti Klong Daon eteläpäässä, Holiday Villasta pari sataa metriä rantaviivaa ylöspäin. Sain vinkin ravintolasta itse asiassa tuttavaperheeltä, joka vieraili Lantalla pari viikkoa itseäni aiemmin. Paikkaa pitää sympaattinen thainainen perheineen ja ravintola on varsin uusi, ollut pystyssä vasta muutaman kuukauden. Lähdin muistaakseni toisena iltana saarella etsimään kyseistä paikkaa tietäen vain omistajan nimen ja että jossain lähellä hotellia sen piti olla. Klong Dao Beach ei ole ilta-aikaan mikään kovin hyvin valaistu ranta, etenkään tuo rauhallisempi eteläinen osa. Siellä sitten iphonen taskulampun turvin taivalsin sateessa eteenpäin ja löytyihän se ravintola lopulta melko helposti. Kiitos värikkäiden kylttien ja vasta kattoon ripustettujen simpukkavalaisimien.

Söin ensimmäisenä iltana katkarapucurryn ja olin heti täysin myyty. Hetken tarkkailin henkilökuntaa ja mietin, kuka saattaisi olla paikan omistaja ja lopulta bongasin kuvailuihin sopivan, jatkuvasti hymyilevän naisen. Nykäisin hihasta ja veikkaus osui oikeaan. Kerroin terveiset Suomesta ja tarinaa riittikin sitten pitkälle yöhön Changin ja sodan ääressä joista jälkimmäinen oli minun, ähäkutti! Pistäydyin ravintolaan useampana iltana ja välillä päiväsaikaankin eikä kertaakaan tarvinnut pettyä. Niitä harvoja thaipaikkoja, joissa saa myös kunnon salaatteja. Annokset olivat huikean kokoisia, laitettu nätisti esille ja makua löytyi. Itse tilasin annokset usein hieman normaalia tulisempana (chili ja curry, mmmmmm!), sillä tänä päivänä nuo thairavintolat tuntuvat hieman arkailevan turistien annosten maustamisen kanssa. Hintataso oli toki korkeampi kuin katukeittiöissä mutta ei mahdoton. Thairuokia sai 80-180 bahtilla, länsimaiset annokset taisivat maksaa 200-400 bht jos oikein muistan, niitä kun ei tullut tilailtua. Ystävällinen palvelu on ehkä hieman turha mainita, koska sitä se on kokemukseni mukaan kaikkialla. Sanottakoon nyt kuitenkin eli hymyjä ja kauniita sanoja ei puuttunut ja hiljaisempina hetkinä muukin henkilökunta saattoi jäädä pöytään juttelemaan pidemmäksikin toviksi. 

Reissun paras ravintola - käy ehdottomasti kokeilemassa ja kerro terveiset Phetille :).

Herkkuja merenelävistä, 120 bht - and some extra king size prawns just for you.

Ravintolan vieressä on myös saman omistajan pitämä coctailbaari.

Mitäpä vielä? Huonoja kokemuksia on usein turha muistella, mutta jos lyhyesti siitä toisesta rantaravintolasta kuitenkin. Siitä, millaisia äärilaitoja voikaan joskus lyötyä. Olisikohan paikan nimi ollut Banana Garden Restaurant tai jotain sinnepäin? Sijainti kuitenkin noin puolivälissä Klong Daon rantaa ja täynnä ruotsalaisia, ilmeisesti jonkin resortin ylläpitämä ravintola. Paikka oli idyllinen, pöydät katettu rantahiekalle ja mitä otollisin nimenomaan auringonlaskun odotteluun. En tiedä, sattuiko sitä sitten vain valitsemaan huonon vaihtoehdon listalta vai mitä, mutta oma annos oli pettymys. Stir fried noodles with shrimps oli pilattu mauttomalla tomaattikastikkeella, jossa koko annos ui. Lisäksi ravut maistuivat mudalta - ihan totta. Jätän harvoin mitään syömättä ja tällä kertaa nuo merenelävät tosiaan jäivät lautasen reunalle eikä ollut ainoastaan oma mielipiteeni :). Hinta oli lähemmäs 200 bht eli thaiannokseksi selkeästi kalliimpi kuin vaikkapa Phetissä. Jotain hyvää kuitenkin! Juuri kun annokset tulivat pöytään, osui kohdalle koko rannan pimentänyt sähkökatko. Ajantaju katosi, uskoisin katkoksen kestäneen ehkä lähemmäs tunnin. Ruotsalaismamat hermostuivat, kun eivät saaneet tilattua fruit shakea. Ruotsissa blenderit toimivat ilmeisesti ilman sähköä... Kynttilöiden ja lyhtyjen valossa tuo tomaattisoppakin muuttui ihan ookooksi ja auringon laskettua rannalle tuli lapsia ja noh, meitä hieman vanhempiakin viihdyttämään saippuakuplamies. Loppujen lopuksi siitä muodostui yksi parhaita iltoja reissussa, joten ehkei se ruoka sittenkään ole se kaikkein tärkein? 

Sähkökatko. 

The bubble man. 

The Missing Christmas.

Mitä: Joulufiiliksen etsimistä

Missä: Kotona

Milloin: Aatonaattona 23.12.2013

En oikein osaa sanoa, olenko jouluihminen. Ehkä jonkin verran. Mutta siihen vaaditaan sitten kyllä sitä lunta ja pakkasta, pelkkä fiilis ei riitä. Toisin sanoen nyt fiilis on todella kadoksissa tuon ulkona vallitsevan harmauden ja vesisateen ansiosta, pff. No, joka tapauksessa ajattelin tulla toivottamaan jouluja tänne bloginkin puolelle - kun olen vihdoin saanut tämän kirjoitustahdin edes hieman nousuun :). Yhtäkkiä on kauhea into kirjoittaa ja onneksi Thaimaan reissusta riittää vielä kerrottavaa. Pieni joulupaussi vaan, ehkä... Innostuin eilen päivittelemään jopa blogin ulkoasua. Ei ole muuten helppoa, kun tuo HTML on yhtä hepreaa tällaiselle humanistille. Periksi ei kuitenkaan ole tapana antaa, joten aion opetella sitä, pikkuhiljaa. Uuteen simppelimpään värimaailmaan olen suht tyytyväinen, kun taas banneri sekä oikea sivupalkki hakevat vielä muotoansa. Mielestäni silti askel parempaa kohti, vai?

Ei ehkä tule yllätyksenä, että "joulukuva" on peräisin reissusta eikä tuosta takapihan kaamosmaisemasta, ehhh. Lantalla ei muuten ihme kyllä joulu näkynyt millään tavalla, ainakaan vielä silloin, kun itse siellä olin. Mielestäni ehdottoman hyvä asia. En todellakaan ole niitä reissaajia, jotka haluavat raahata joulukinkut, piparit ja tonttulakit mukanaan maailman ääriin. Eri asia on toki kunnioittaa paikallisia perinteitä, oli sitten kyse joulusta tai jostain muusta ajankohdasta. Turisteja varten väkisin tehdyt juhlat eivät sitä vastoin iske ollenkaan, vaan väistän ne niin kaukaa kuin mahdollista. No, sitä ei tarvitse miettiä tällä hetkellä, kun on kotona. Ja josko se fiiliskin vaikka hiipisi sisään huomenna, kun suuntaan tutusti ja turvallisesti vanhempien luo joulun viettoon. Onpahan ainakin perinteet, vaikkei lunta. Alla muuten yksi kiva lainaus, suosikki Walking in the air -versioni lisäksi - tuota kohti voisin yrittää pyrkiä. 

Christmas is a time when you get homesick - even when you're home. 

- Carol Nelson - 

Staying at Holiday Villa, Koh Lanta.

Mitä: Majoitus

Missä: Klong Dao Beach, Koh Lanta

Milloin: 12/2013

One travels more usefully when alone, because he reflects more. - Thomas Jefferson - 

Lupasin kertoa muutamalla sanalla majoituksestani reissun aikana, joten tässä sitä nyt tulisi. Kun sain lennot varattua, jäin useammaksi viikoksi miettimään vielä majoitusta - minkälainen hintahaitari, vaihtaisinko paikkaa kesken lomaa, missä päin saarta haluaisin majoittua, onko kiire varata etukäteen ja mitä vielä. Muutamia vinkkejä muun muassa muista blogeista saatuani päätin lopulta tehdä varauksen jo Suomesta käsin. Näin jälkeenpäin ajateltuna siinä oli puolensa ja puolensa. Mua vähän varoiteltiin, että high season on jo niin hyvin käynnissä, että hotelleissa ja guest houseissa on varmasti ruuhkaa ja hinnat pilvissä. Ensimmäinen väite kumoutui heti Saladan Pierissä, kun astuin lautalta maankamaralle. Todella hiljaista - ollakseen joulukuun alku!  Vaikkakin lautta oli täynnä, niin se ei vielä kertonut mitään. Koh Lanta on  n. 25 kilometriä pitkä saari ja reissaajat levittäytyvät lopulta aika laajalle alalle, suurin osa kylläkin juuri länsirannikolle, jonne myös itse lopulta päädyin. Turistihiljaisuudelle ei oikein löytynyt selkeitä syitä. Koetin jututtaa myös paikallisia, niin hotellihenkilökuntaa kuin ravintoloiden pitäjiäkin, mutta myös he olivat yhtä ihmeissään. Ilmeisesti kohteiden valinnanvara on tänä päivänä niin suuri, että kaikkialle ei vaan riitä turisteja. Harmittaa kyllä, sillä paikallisten elanto on kuitenkin aika suurelta osin riippuvainen saaren reissaajista. Toivon sydämestäni, että tilanne parantuisi nyt uutta vuotta kohden.

Kartta lainattu täältä

Koh Lantallehan on tehty jo vuosia myös pakettimatkoja ja etenkin niiden osalta tuntui vallitsevan melkoinen hiljaiselo. Ehkä joillekin se parin tunnin lauttamatka tai vastaava aika maateitse lossimatkan kera (ks. kartta yllä) on liikaa ja siksi tilalle valitaan esimerkiksi AoNang tai jokin muu kohde, jonne pääsee lentämään suoraan. Monille helppous kun on edelleen prioriteetti numero uno. Reppureissaajia näkyi sitä vastoin kyllä enemmän, mutta toisaalta he taas viipyvät yhdessä paikassa usein paljon vähemmän aikaa ja jatkavat matkaa nopeammin eteenpäin. Extempore matkaajien suunnitelmiin vaikutti varmasti myös marras-joulukuun kehnot sääennusteet. Omasta parin viikon reissusta satoi ensimmäiset kaksi ja puoli päivää, osittain varsin rankastikin. Paikalliset kertoivat, että sadekausi oli venynyt kohtuuttoman pitkäksi ja edelliset pari viikkoa vettä oli tullut lähes tauotta.Ymmärtäähän sen silloin, kun lähdet Pohjois-Euroopan kaamoksesta ja hakusessa on paratiisi auringon alla. Kun sitten oman lomani kolmantena aamuna aurinko nousi kirkkaalta taivalta parin aiemman pilvisen ja sumuisen päivän jälkeen, huokaisin myös minä helpotuksesta. Siitä lähtien saikin nauttia auringosta oikeastaan aina kotiinpaluuseen asti. 

Mutta mutta. Vihdoin itse asiaan eli majoitukseen :). Kun vertailin netin majoitussivustojen kautta hotelleja ja etsin sopivaa kohdetta, niin kävi ilmi että tuttavaperhe oli juuri tuolloin Koh Lantalla. Kyselin heiltä hintatasokokemuksia paikanpäältä ja todettiin yhteistuumin, että high seasonin aikaan välityspalvelut tarjoavat huoneita jopa halvemmalla kuin jos menisit suoraan saarelle ja ottaisit respasta huoneen. Tämä siis ainakin hotellien kohdalla - guest houset ovat varmasti osittain oma lukunsa ja niitä kun ei kaikkia edes netistä löydä. Taisin mainita aiemmin, että halusin tälle lomalle ripauksen luksusta ja siksi etsin hotellia, josta löytyisi sekä ilmastointi että uima-allas. Muita vaatimuksia ei juuri ollut rantojen, sijainnin tai huonetyypin suhteen. Lopulta kohteeksi valikoitui Holiday Villa Klong Dao -rannalta eli melko läheltä saaren keskustaa ja satamaa, Saladania mutta aivan rannan eteläpäästä, mielestäni varsin rauhallisesta kolkasta. Kyseinen rantahan on pohjois-eteläsuunnassa ensimmäinen ja myös eniten perheiden suosiossa sen matalan profiilin ja vähäisten merivirtojen ansiosta. Etelää kohti mentäessä rannat sitten syvenevät, kivikot lisääntyvät ja myös palvelut vähenevät. Siellä törmää myös enemmän varsinaisiin reppureissaajiin. Toinen vaihtoehto olisi omalla kohdalla ollut varmaankin Klong Khong, sillä Pra Ae (matkatoimistojen sivuilla tutummin Long Beach) oli omaan makuuni liian siloteltu, noh, jopa hieman tylsä ja liian valkohiekkainen ;). 

Reception ja samalla hotellin päärakennus tien puolella.

Mun majapaikalle johtava polku.

Parveke, josta näkymä merelle asti ja vasemmalla näkyvät suuret lasiovet toivat kivasti valoa - ei huono :).

Buukkasin hotellini Agoda.comin kautta ja lopulta sitten koko loman ajaksi. Ajattelin, että saari on kuitenkin sen verran pieni, että kun aion kaiketi siellä koko ajan viettää, niin pääsen kulkemaan tarpeeksi hyvin Klong Daolta ympäriinsä ilman rinkan uudelleen pakkaamisia yms. Hinnaksi hotelliverojen jälkeen muodostui reilu 40 euroa yöltä tuon Agodan kautta, kun vastaava summa hotellin omilta nettisivuilta tai paikanpäältä otettuna olisi ollut 55 euroa. Hinnat siis olivat turistien puutteesta huolimatta jo selkeästi high seasonia ja jonkun korvaan tuo 40 euroa yöstä on varmasti liikaa. Mutta kuten sanottu, en halunnut tällä kertaa tinkiä hyvistä yöunista ja viileästä huoneesta, sillä tiesin, että muissa asioissa on helppo säästää. Olin siis reissussa yksin mutta maksoin tietysti 2hh:sta. Jos matkaajia olisi tuo kaksi, niin siinä tapauksessa puhuisin jopa halvasta majoituksesta, sillä kyseessä oli kuitenkin hotellitaso aamiaisineen. Oma huoneeni oli paperilla nimeltään deluxe room eli halvin tuon hotellin tarjonnasta. Kaikki odotukset kuitenkin ylittyivät, sillä huone oli uusimmasta päästä, todella siisti ja ennen kaikkea pohjaratkaisultaan todella hyvä, mikä sai sen tuntumaan paljon isommalta. Itse asiassa nyt kun katson hotellin nettisivujen huonekuvailuja, niin mielestäni omani ei sovi mihinkään niistä vaan se oli jotakin tuon deluxe roomin ja junior suiten väliltä, sillä esimerkiksi parveke oli paljon suurempi ja sijainti 2. kerroksessa. Jonkinlainen upgreidaus tai huonetyyppien päivittämättä jättäminen oli oltava siis kyseessä, mutta en laita pahakseni. 

No, mitä muuta hotelli sitten tarjosi itse huoneen lisäksi? Ystävällinen henkilökunta, josta suurin osa puhui varsin ymmärrettävää ja monipuolista englantia. Ravintolan ja beach barin puolella osalla oli hieman heikompi kielitaito, mutta kyllä heidänkin kanssa pärjäsi vallan mainiosti kun osasi hieman soveltaa. Hymyllä ja eleillä Thaimaassa on ennenkin pärjätty aika pitkälle. Erityisesti receptionin väki oli todella avuliasta ja sen sijaan että he olisivat markkinoineet vain omien yhteistyökumppaniensa tuotteita (retket yms.), niin he auttoivat vilpittömästi kaikessa, mitä vaan tuli mieleen kysyä. Hotellin omistajarouva oli myös itse usein työvuorossa ja hän tuntui huolehtivan asiakkaistaan - en tiedä, oliko sillä sitten vaikutusta, että olin yksin reissussa oleva nuori nainen, heh - kuin omista lapsistaan. Toisaalta, mitäpä muuta heillä olisi ollut kuin aikaa, sillä omien laskujeni mukaan hotellissa oli samaan aikaan ehkä 7 huoneistoa tai bungalowia käytössä omani lisäksi. Ja asumusten todellinen lukumäärä oli kuitenkin aika paljon suurempi. Onneksi kuitenkin joulukuun loppua kohden meno tuntui kiihtyvän ja omana lähtöpäivänäni hotelliin näytti kirjautuvan sisään kymmenkunta uutta matkaseuruetta. 

Altaista suurempi, josta pieni osa erotettu lapsille. 

Hotellin oman rannan "roskaa" eli simpukoita ja pikku kiviä. 

Hotellin ympäristö oli mielestäni todella siisti. Puutarhurit tuntuivat olevan töissä lähes kellon ympäri ja allas- sekä ravintola-alueet pidettiin puhtaina kaikesta ylimääräisestä. Huoneistojen siivous oli myös ihan kohdallaan, vaikka muutama kommunikaatio-ongelma matkalle osuikin. Holiday Villan edustan ranta on sitä vastoin ehkä piirun verran epäsiisti, joskin omaa silmääni se ei juuri haitannut. Ranta on siis vain muutaman askeleen päässä altaalta, joten sen puolesta voisi paljoa enempää toivoa. Nousuvesi kerää päivittäin poukamaan kiviä ja pientä roskaa, mutta aika ahkerasti rannan ravintolayrittäjät ja pitkähäntävenekalastajat sitä siivosivat. Hotellilta ei kuitenkaan tarvitse kävellä Klong Daoa kuin pari sataa metriä eteenpäin, niin sekä vesi että ranta siistiytyvät ja hiekalta löytyy jo makaamasta useita auringosta nauttijoita. Ehkäpä juuri tuossa rannassa on syy, miksi Holiday Villan luokitus on mielestäni niin oudon alhainen. Tähtien lukumäärä pyörii hotellisivustoista ja matkanjärjestäjistä riippuen siinä kahden molemmin puolin. Oma kokemukseni oli siis paljon positiivisempi, sillä olen vuosien saatossa majoittunut paljon, paljon heikommissa kolmen ja neljän tähden paikoissakin. Ja vielä on yksi ehdoton plussa esittelemättä...

Aamupala. I gotta love it! Sopivan monipuolinen niin, että sitä jaksoi syödä pari viikkoa mutta ei kuitenkaan ylitarjontaa, mikä olisi mennyt sitten roskiin ylimääräisenä. Erityisesti ilahdutti kokojyväpaahtoleipä, jota oli tarjolla sen perinteisen, valkoisen pullamössöleivän lisäksi. Syön nykyään todella harvoin leipää mutta tuolla auringon alla se kyllä maistui. Hedelmiä oli paljon ja niiden osalta vaihtoehdot vaihtelivat päivittäin. Dragon fruit, erilaiset melonit, ananasta, banaaneja, longaneja ja loppujen nimiä en edes tiedä. Sitten vielä luonnonjogurttia, mysliä, erilaisia jyviä ja kuivattuja hedelmiä, mmmmm. Kokki paistoi myös munia sekä munakkaita haluamillasi täytteillä ja lämpöpakeista löytyi lisäksi ehkä meille länsimaalaisille hieman vieraita aamupalaksi erilaisia nuudeleita, kanaa ja mitä milloinkin. Kahvi oli automaattikahvia mutta ihan ok, kyllä sillä ainakin heräsi. Haudutettu tee ja pari lasia mehua olivat kuitenkin niitä, jotka useammin löysivät omiin laseihini. 

Ihmekö siis, että aamupalahetket venyivät yleensä aika pitkiksi....

Auringonlaskujen kanssa rouheiset rannat ainakin sopivat yhteen.

Siinä muutamia mietteitä Holiday Villasta ja majoituksesta Koh Lantalla yleensä. Ei, ei harmita että maksoin majoituksesta 40e/ yö sen sijaan, että olisin voinut löytää jonkin guest housen puolet tai jopa vielä halvemmalla. Vaikka olinkin reissussa rinkka selässä, niin ei se aina tarkoita halvimpia yöpymisvaihtoehtoja ja ilmastoinnista tinkimistä. Toki tilanne olisi ollut eri, jos olisin vaikkapa kiertänyt Thaimaata kuukauden pari hieman pienemmällä budjetilla. Nyt päätarkoitus oli kuitenkin relata, nukkua yöt hyvin ja nauttia auringosta sekä paikallisesta elämänrytmistä. Mielestäni onnistuin siinä loistavasti ja jos bonuksena tulee viihtyisä ympäristö ja paras koskaan nukkumani kingsize bed oman sängyn jälkeen paras kingsize vuode, niin miksi ei? Jos olisin viipynyt saarella pidempään, niin siinä tapauksessa olisin vaihtanut majapaikkaa vaikkapa loman puolivälissä hieman etelämmäksi - täysin omaan rauhaan ja johonkin pieneen bambumajaan hiljaiselle rannalle. Klong Dao oli kuitenkin sijaintinsa puolesta kätevä, sillä yksin liikkuminen tulee helposti melko kalliiksi, jopa Thaimaassa. Nyt saatoin heittää aamulenkit rannalla, tsekata viereiset biitsit lyhyen tuktuk-matkan päästä ja Saladaniinkin käveli helposti. Hotellia suosittelen lämpimästi ja kerron mielelläni vielä seikkaperäisemmin asioista, jos joku Koh Lantalle suuntaava kaipaa vinkkejä.

I am not the same having seen the moon shine on the other side of the world. 

- Mary Anne Radmacher - 

How to get there.

Mitä: Reittivalinnoista ja kulkemisista saarelle

Missä: Koh Lanta

Milloin: 12/2013

Takaisin kotona. Ja aivan liian pian, kuten aina. Olisin ehdottomasti ollut pidempään, mutta joulunajan lennot ja hotellit ylittivät tällä kertaa oman matkabudjetin sen verran reippaasti, että oli pakko tyytyä parin viikon reissuun. Äh. Mä tahdon takaisin :). Matkakuume kasvaa todellakin eksponentiaalisesti jokaikisen reissun jälkeen. Heräsin viime yönä kuin tikka kellon ollessa noin kaksi. Pyörin tunnin sängyssä ja surffailin lentojen perässä ja selailin instagramin #kohlanta-kuvia kuin kiusatakseni itseäni. Tietäen samalla, että seuraava sauma reissulle olisi aikaisintaan vasta ensi kesänä eikä ensi viikolla. Nukahdin pariksi tunniksi kunnes totesin puoli kuudelta, ettei tästä tule mitään. Hyppäsin ylös, lähettelin parit valokuvat reissussa tapaamilleni uusille ihmisille ja nyt istun ison mate-teekupin kanssa sohvalla ja päätin aloittaa blogin päivityksen. Ei tämäkään huono ole, mutta voisin silti yrittää mennä ensi yönä hieman myöhemmin nukkumaan. Ei sitä unta loputtomiin riitä, jos sänky kutsuu jo puoli yhdeksältä, heh...

Ajatus oli päivittää kuulumisia jo reissusta, mutta kuten huomattu, niin se jäi vain aikomukseksi ja parin postauksen mittaiseksi. Hotellin wi-fi oli ihan ok, joskin aika hidas. Suurempia ongelmia tuotti sen sijaan kuvien lataus (iphonea ja samsung tabia ei vaan ole luotu yhteen) enkä saanut bloggeriakaan oikein pelittämään tuon viimeksi mainitun kanssa. Mielestäni parin viikon reissusta ei kannata tuhlata lukuisia tunteja tekniikan kanssa tappeluun, joten luovutin lopulta aika epätavallista minulle! nopeasti ja päätin keskittyä johonkin olennaisempaan, kuten aamulenkkeihin rantahiekalla tai pitkään aamupalaan altaan reunalla :). Ja voin sanoa, että molemmat todellakin toimi! 

Ajattelin tällä kertaa jakaa tekstit teemoittain parista syystä. Ensinnäkin, en enää yhtään muista, mitä tein minäkin päivänä. Hah. Loma on siis kaiketi ollut varsin onnistunut ;). Ja toisaalta tänne eksyvien muiden reissaajien on ehkä helpompi etsiä vinkkejä matkalleen, kun päivitykset ovat edes hieman aihealueittain. Kuten otsikkokin kertoo, aion aloittaa niinkin "yksinkertaisesta" kuin matkoista. Miten matkustin, millä, mihin ja mitä maksoi? Kaikki eivät todellakaan olleet niitä fiksuimpia ja nopeimpia vaihtoehtoja, mutta se nyt ei ainakaan omilla reissuilla ole ollut se prioriteetti numero yksi. Pääasia, että pääsee perille ehjänä ja tavaratkin ehkä tulevat joskus, viimeistään jälkitoimituksena. 

So, how to get to Koh Lanta?

Kirjoitin aiemmin jo lyhyesti ongelmista Kilroyn kanssa, joten niihin en viitsi enää palata. Mennyttä ja tuhlattua aikaa sekä rahaa, joten mitä sitä enää muistelemaan! Lennot otin siis aiemmin mainituista syistä heidän kauttaan ja reitti kulki välillä Helsinki - Bangkok - Phuket. Ensimmäistä väliä operoi Finnair ja toista Bangkok Airways. Check-inin sain menomatkalla tehtyä suoraan netissä ja kyllä se baggage drop on vaan hyvä keksintö! Rinkan selvitin suoraan Phukettiin asti, mikä oli hyvä, sillä 1,5 h vaihtoajalla Bangkokin kokoisella kentällä matkatavaroiden nouto ja uusi lähtöselvitys ei olisi välttämättä onnistunut kovin kevyesti. Pelkästään siirtymä kävellen seuraavalle portille oli noin puolitoista kilometriä. Seuraavalla reissulla tekisin todennäköisesti kuitenkin niin, että ottaisin suoran lennon Bangkokiin ja katsoisin jatkolennon vasta paikanpäältä. Ennen kaikkea säästösyistä, sillä maansisäisiä lentoja tuntuu siellä saavan muutamalla kymmenellä eurolla ja vaihtoehtoja todellakin riittää, niin aikataulujen kuin lentoyhtiöiden puolesta. En siis tällä kertaa aio kertoa, kuinka ison osuuden lahjakortista söi tuo BKK-HKT -lento... 

Finnairiin lentoyhtiönä olen viime vuosina hieman pettynyt. Taso on laskenut niin palvelussa, ruoassa kuin koneiden kunnossakin. Todella moni yhtiö menee tällä hetkellä omissa silmissäni ohi ja kirkkaasti ja jos katsoo vielä hintoja, niin niissäkin suomalaisuus valitettavasti vetää lyhyemmän korren, asiakkaan näkökulmasta. Toki jotkut jutut toimivat erittäin hyvin, esimerkiksi varaustenteko, check-in, plus-pistejärjestelmä jne. mutta paljon olisi mielestäni myös kehitettävää, jos aikovat näillä markkinoilla pärjätä. No, en ole rinkkoineni kuitenkaan mikään talous- ja markkinointiasiantuntija, joten jätetään tämä analyysi tähän ;). Lento Helsingistä Bangkokiin meni mukavan nopeasti, reiluun 9 tuntiin. Lähtöaika oli Suomen kellossa 16:30, joten tiesin jo koneeseen astuessa, että lennolla en tule nukkumaan. Viereisille penkkiriveille sattui sitten vielä viisi sylivauvaa ja pikkulasta, jotka päättivät huutaa kuorossa pari tuntia putkeen jossain Venäjän ja Intian ilmatilassa. En tiedä, kävikö lopulta enemmän sääliksi lapsia vai heidän vanhempiaan... Vaatii kyllä melkoista sisua lähteä useamman alle parivuotiaan kanssa noin pitkille lennoille, huh huh. Siinä vaiheessa, kun korvatulpatkaan eivät enää auttaneet nukahtamisyrityksissä, päätin keskittyä tarinoimaan vieressä istuneen Pattaya-turistin kanssa Thaimaan parhaista tyttöbaareista. Voi kyllä ja sitä tarinaa (hänen puoleltaan) riittikin! 

Bangkokissa oli sitten lähes kahden tunnin vaihtoaika, kun kone oli niin ajoissa. Opasteet oli selkeitä, maahantulokorttien tarkistukset ja leimaukset sujui vaivatta, joten jäljelle itselle hoidettavaksi jäi ainoastaan pitkät käytävät ja portille suunnistaminen. Barbadoksen reissun tullivierailut ja jatkolennon missaaminen ovat vielä sen verran tuoreessa muistissa, että nykyään ottaa melkein mieluummin tuon pari tuntia aikaa lentojen välille. Matka Phukettiin taittui reilussa tunnissa eli todellakin suosittelen myös Etelä-Thaimaan turistikohteisiin matkaaville lentoa Bangkokin kautta, jos haluaa säästää pitkän pennin ja viitsii vaan ottaa hieman selvää maansisäisistä lennoista. Aikaakaan ei paljoa enempää tuhlaannu. Phuketin kone oli todella tyhjä, korkeintaan yksi kolmasosa koneesta täynnä. Siihen nähden laukkuja joutui odottelemaan melko kauan, mutta mihinkäs sitä lomalla kiire on? Lopulta löytyi rinkka selkään ja lähdin etsimään reittiä Rassada Pier -satamaan. Kentälle ei samaan aikaan laskeutunut juurikaan muita lentoja, mistä ilmeisesti johtui myös se, että aiemmin miettimiäni minivan-kyytejä ei ollut tarjolla. Jouduin siis nappaamaan taksin, joka pienen tinkimisen jälkeen jäi maksamaan 600 bahtia eli n. 13 euroa. Thaimaan muuhun hintatasoon nähden ei mikään halpa, mutta lyhyen googlettelun ja kuulopuheiden jälkeen etenkin Phuketin hintataso taksien suhteen on viime vuosien aikana noussut aika hurjasti. Olin siis lopulta ihan tyytyväinen, että pääsin satamaan ajoissa ja ilmastoidussa kyydissä, eh. 

Rassada Pier on siis paikka, josta lähtee kaikki isommat veneet ja lautat lähisaarille kuten myös hieman kauemmaksi. Olin katsellut jo Suomesta käsin hintoja ja lautan olisi voinut buukata etukäteenkin mutta päätin ottaa kyydin vasta paikan päältä, jos vaikka sattuisi myöhästymään lennolta eikä ehtisi ko. lautalle. Päädyin lopulta Phuket Ferry -nimisen yhtiön tiskille, muita en siihen hätään edes nähnyt ja se oli sama, jota olin aiemmin katsellut. Lautta välillä Phuket - Koh Lanta kustansi lopulta heillä 1000 bht ja ennakko-osto netistä olisi lähtenyt muistaakseni 150 bht halvemmalla. Koh Lantalle matkatessa lauttaa tulee vaihtaa Phi Phillä, mutta ohjeistus on kohtuullisen hyvä kunhan muistaa poimia oman rinkkansa mukaan, sillä alun ohjeet oli, että ne siirretään matkustajan puolesta ;) ja jatkolautta kyllä odottaa, jos ensimmäinen kyyti on aikataulusta myöhässä. Itse nappasin ennen merimatkaa postafenin varmuudeksi, mikä oli lopulta ihan hyvä veto. Merenkäynti oli suhteellisen kova ja menomatkan lautat sieltä pienemmästä päästä eli keinutusta riitti. Aikataulu venyi puolella tunnilla arvioidusta eli Koh Lantalle saavuttiin lopulta 3,5 h matkan jälkeen. Mielestäni mukavampi vaihtoehto kuin maateitse istua 5 tuntia autossa, ainakin jos ilmat sallii. Lautalla oli reissaajia aivan laidasta laitaan: toiset olivat vain päiväreissulla esim. Phi Phillä mukanaan vain vesipullot, toiset rinkkojen kanssa vaihtamassa majapaikkaa ja mahtuipa joukkoon suurten matkalaukkujen kanssa matkaavia ruotsalaisia ja brittejäkin. Isojen matkalaukkujen nostelu lautasta toiseen ja satamassa huojuvien laiturien päällä kävely ei vaikuttanut ehkä kaikkein iisimmältä, mutta näyttivät hekin sieltä lopulta selviävän. Siinä vaiheessa kiitin, että oma valintani reissuun todella oli rinkka :). 

Rassada Pierin satamakoira :)

Koh Lantan Saladan Pier -satamassa olikin sitten vastassa varsinainen tuktuk ja pick up truck -armeija eli toisin sanoen kyytikaupustelijoita ylihintaan. Moni turisti sortuikin ottamaan 100-200 bht:n tuktukin (normaalin hinnan ollessa 40-50 bht) mutta itse tein diilin jo laivalla halvemmasta pick up truck -kyydistä. Siinä muuten kaksi yleisintä kulkuneuvoa saarella, skoottereiden ja mopojen lisäksi - palataan niihin myöhemmin. Saarella aurinko oli mennyt pilveen ja vastassa oli sade. Satamasta matka Klong Dao beachilla sijaitsevalle hotellille oli noin 3,5 kilometriä ja se taittui hetkessä pitkien lentojen ja lauttamatkojen jälkeen. Tennarit ja rinkka aivan läpimärkiä, mutta olinpahan vihdoin lähes 20 tunnin reissaamisen jälkeen perillä! Kyllä vain, mun loma oli vihdoin alkanut. Pitkän ja työntäyteisen syksyn ja kellon ympäri valvomisen jälkeen pieni trooppinen sade rankkasade, ei sekään saanut pilattua fiilistä, vaan nautin hetkestä. 

Paluumatka sujuikin sitten hieman erilailla, joten ehkä loogisinta (kuuluuko se käsite tähän blogiin??) palata siihen vasta reissukuulumisten lopuksi. Kuten sanottu, reittini saarelle ei ehkä ollut helpoin ja nopein - ottaen huomioon, että tarjolla olisi muun muassa suoria lentoja Helsingistä Krabille, josta Koh Lantan tavoittaisi parissa tunnissa. Näin kuitenkin tällä kertaa eikä tuo nyt ainakaan yksin rinkan kanssa reissatessa mikään mahdoton ollut. Lasten kanssa matkustettaessa tai vaikkapa vain viikon mittaisella reissulla valitsisin varmasti toisin. Ja niin, vertailuna: Dominicalle esimerkiksi oli paaaaljon pidempi ja kivikkoisempi tie, sananmukaisesti ;). Olen itse edelleen sitä mieltä, että parhaat ja koskemattomimmat paikat saavuttaa vain hankalimman kautta. Silloin voit todella löytää jotain sellaista, mitä kaikki eivät ole vielä kokeneet. 

Näihin tunnelmiin, palataan seuraavassa osassa. 

Smile.

Mitä: Aamulenkkejä paljasjaloin biitsillä, ruokaa joka vie kielen mennessään ja loputon määrä hymyjä

Missä: Edelleen Lanta

Milloin: Auringon laskiessa klo 18:07

Jos nyt lyhyesti pari ajatusta ja kuvaa - että saisi edes kolme reissupäivitystä tehtyä reaaliajassa. Enempään ei taida energia riittää, on tää sen verran hermoja raastavaa naputtelua ja hassua, että tämänkin ajan käyttäisi ehkä mieluummin johonkin muuhun... eikai? 

Säät on tällä hetkellä loistavat eli lopulta sitä sadetta ei riittänyt kuin niille parille ekalle päivälle. Aurinkoa, reilun 30 asteen lämpötiloja, välillä muutamia tervetulleita pilvenhattaroita ja ilta/yölämpötilat ihan kivan viileitä, Thaimaan mittakaavassa toki ;). Pari viimeistä aamua oon alotellu juoksemalla Klong Dao -rannan päästä päähän, vähän lihaskuntoa ja vasta sen jälkeen aamupalalle. Not bad at all! Vaikkei ollut tarkoitus mitään urheilulomaa pitääkään niin onpahan vaan ollu kiva fiilis aloittaa aamu vähän erilailla.

Phra Ae eli Long beach ja mangosmoothie lounaaksi

Perjantaina hyppään jo lauttaan ja kohti Phuketia eli loma on kääntymässä loppupuolelle. Sanoisin että tää vajaa pari viikkoa on Lantan kokoisella saarella aika hyvä aika. Itse saattaisin pitkästyä paikallaoloon pidemmällä reissulla eli jos sellaisen tekisi, niin majapaikkaa olisi vaihdettava kyllä jossain vaiheessa. Eri asia toki esim. lapsiperheiden tai muiden helppoa lomaa etsivien kohdalla :). Mulla vaan on edelleen se matkustusfilosofia, että aina uuteen paikkaan ja kohti tuntematonta ja paluu vain niihin, jotka ovat tehneet aivan erityisen vaikutuksen.

Täällä sitä kyllä yhä uudelleen ja uudelleen hämmästyy paikallisten vieraanvaraisuudesta ja ystävällisyydestä. Huh, ihan sanoinkuvamaatonta, kuinka he laittavat itsensä likoon turistien takia. Toisaalta siinä on ehkä juuri se jokin, minkä vuoksi uskon jonnekin päin Thaimaata varsin varmasti vielä palaavani. Someday.

Reissun hemmotteluosuus - manikyyri ja pedikyyri

Hymyjen ja värien maailma. Sitä tämä paikka ennen kaikkea on. Monta uutta tutustumisen arvoista ihmistä ja kokemusta, muutoin rinkka on puolestaan aikalailla yhtä täysi eli tyhjä kuin tänne lähtiessä. Mieluummin sitä laittaa rahansa elämyksiin - unohtamatta tietysti erinomaista thairuokaa - kuin että kantaisi selkä vääränä materiaa kotiin. Ison palan täällä niin helposti tarttuvaa elämänmyönteistä asennetta aion kuitenkin mukanani raahata, saattaa mennä ylikiloiksi mutta ei haittaa :).